24.1.2011

Pohjoista luonnonrauhaa

Jäämeren matkani alkoi mielenkiintoisesti Arnoyan saarelta. Samalla sain tutustua erääseen paikalliseen asukkaaseen, Ariin (Arnoya Norway). Hän toimi oppaanani ja kertoi paljon mielenkiintoisia asioita saarella asumisesta. Kiitos vielä kutsusta. Olin hänen vieraanaan pari päivää, sitten jatkoin matkaa eteenpäin.

Arnoya on todella erikoinen paikka;  kaukana pohjoisessa, vuoristoisen tien ja lauttamatkan takana. Asukkaita saarella n. 350. Luonto ympärillä on huikaiseva, välillä äärettömän kaunis, välillä raju ja saari on eristyksissä lumen takia.

Tämä viimeinen kuva saarelta kuvaa ehkä parhaiten sitä jota näin ja toivoin näkeväni ja kokevani saarella, ja koko matkalla. Täydellistä hiljaisuutta, tyyni, selkeä ilma, kuu, hohtavat vuoret ja revontulet. Tässä kuvassa revontulet eivät ole kuitenkaan erityisen kirkkaina (vihreät sävyt taivaalla). Parhaimmillaan revontulet voivat täyttää lähes koko taivaan upeilla väreillä ja verhomaisesti liikkuvine muotoineen.

Lähdin matkaan pääasiallisena tarkoituksena kuvata revontulia, ja myös pohjoista luontoa. Revontulia en harmikseni kovin paljon nähnyt koko matkallani, vaikka vietin usean yön revontulien ovaalivyöhykkeellä, jossa niitä näkyy käytännössä joka yö, ja kirkkaitakin erittäin usein. Tältä vyöhykkeeltä pohjoisemmaksi mentäessä, vaikkapa laivalla pohjoisnavalle asti, revontulia näkyy paljon harvemmin.

Matkaa varten rakensin vanhasta pakettiautosta ’talviasuttavan’ retkiauton, jota testailin täällä Turussa 20 asteen pakkasissa. Seinät eristin lämpöä heijastavilla eristeillä. Lämmittimeksi valopetrolikäyttöinen lämpöpuhallin. Tarpeeksi lämmintä oli. Muutenkin mietin kaikkea mahdollista ja yritin parhaani mukaan varautua eri tilanteisiin.



Kuvassa majani reissulla, joka toimi kokonaisuutena hyvin.



Kahvinkeittoa aamulla. Vedet sulatin lumesta, jota ei tarvinnut kuin kauhaista ulkoa :)





Lämmittimenä toimi hyvin veneen lämmitin, jonka ilman ulostuloaukkoihin laitoin taivuteltavat putket, joilla sai hyvin ja nopeasti kuivatettua lattialle jalkineista tulleen lumen, sekä suunnattua lämpöpuhalluksen suoraan kohti kovimmilla pakkasilla. Useana yönä pakkasta oli n. 30 astetta. Sisällä lämpöä riitti, ja ulkona pärjäsi hyvin untuvapuvulla ja huopikkailla. ’Ylimääräistä’ tavaraa oli mukana mahdollisimman vähän.  

Yöt vietin aina jossain taajamien ulkopuolilla, jossa oli mahdollisimman hyvä paikka kuvata revontulia, eikä minkäänlaista taajamasta tulevaa valoa.




Tässä päättyy yksi tie Arnoyan saarella.


Vaikka olen juuri palannut, tekisi jo heti mieli lähteä uudelle reissulle. Hammerfestin seutu olisi mielenkiintoinen. Kyllä ne kirkkaatkin revontulet vielä osuvat kohdalle joku kerta..





6 kommenttia:

  1. Hieno yhteenveto retkeltä. Tuli melkoisen selväksi ettei 'meikusta' enään taitaisi olla moiselle retkelle.
    Noin se on kuvaus-retki tehtävä. Silloin sen päätarkoitus - kuvaaminen - tulee ensisijalle.
    Mainio katsaus 'kulkupeliisi'. Se on sopivan pieni menemään melkeinpä mihin vain.
    Katselin alustavasti tuota kuvaasi kuvasivulta.
    On siellä hienoa kuvattavaa. On siellä ne revontuletkin. Sopivasti...!
    Kiitos hienosta 'infosta'...

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia taas kerran!Olispa hyvä tuommonen auto varusteineen karhujen tähyilyä varten suonreunoille ajettuna kesä- ja syysöinä. Ja voisipa sitten kahvivedetkin napata järvestä suoraan pannuun.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista!

    Eko: Olin itsekin tyytyväinen siihen, miten käytännöllinen se oli matkalla.

    Jarrut kuluivat eniten, kun piti pysähtyä koko aika kuvaamaan. Matka Arnoyasta Altaan on vähän päälle 200 km, mutta matka kesti yli kahdeksan tuntia, kun piti pysähdellä jatkuvasti.

    Marketta: Järvivedestä saisi paremmat kahvit kuin sulatetusta lumesta. (joka on käytännössä mautonta tislattua vettä)

    VastaaPoista
  4. Nerokasta retkeilyä, tuo lämmitin systeemi oli mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
  5. Häkellyttävän upeaa kuvaa matkalta. Kyllä olet näppärän menopelin väsännyt. Tuo on oikein valokuvaajan unelma, voi leiriytyä aina mieleiseen paikkaan. Kun uni tulee silmään, niin ei kun sujahtaa vaan makuupussiin. Oijoi aivan menojalkaa vipattaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos!
    Se oli/on kyllä aika hyvä menopeli juuri valokuvaukseen. Olisi vain pitänyt pysähdellä enemmän pidemmäksi aikaa. Nyt tuli ajettua paljon, ja paljon kuvattavaa 'jäi matkan varrelle'.

    VastaaPoista